Kun kahdeksan kymmenestä kohtaamisesta masentaa

Puuhastelukokoelma

Tapaan vuodessa noin 150 PK-yrityspäättäjää. Viimeisen kahden vuoden aikana kohtaamisista on päällimmäisenä jäänyt mieleen ihmetys siitä, että vain harva yritys hakee kasvua. Kun kasvua ei haeta, ei yrityksellä ole tarvetta uusiutua tai muuttaa vanhoja käytäntöjä. Kun yritys ei kykene tai halua uusiutua, ei tulevaisuudessa näy myöskään tuottavuuden tai tehokkuuden nousua. Omien kokemuksien mukaan valtaosa yrittäjistä ratkaisee asian juustohöylällä. Istutaan siis koko PK-yritys ja sen henkilöstö sillä samalla nuhjuisella kulmasohvalla, mutta tällä kertaa levitellään siihen satakunta nastaa jotta persuksissa varmasti tuntuu. Lähdin miettimään tähän järjettömyyteen syitä.

Eikö kaikella yrittämisellä pitäisi olla jokin tarkoitus?

Olen tässä viime aikoina miettinyt muutaman ystäväni kanssa oman yrityksen perustamisesta. Nälkää meillä riittää ja uskon että meidän porukassa on kykyä ja osaamista ihan riittämiin. Jotta minä lähden mukaan, niin mission pitää kuitenkin olla luokkaa: Pelastetaan Suomi, miekkavalaat, pandat ja poistetaan nälänhätä. Eli lyhyesti, tekemisellä pitää olla tarkoitus.

Missioni DNA:lle on tehdä asiakkaideni arjesta inspiroivampaa, tuottavampaa ja viihdyttävämpää. Toteutan tehtävääni päivästä toiseen ilman että kukaan huohottaa niskaan. Kehitän omaa osaamistani joka päivä oman missioni tähden. Kaikki päivittäinen tekeminen lähtee minusta itsestäni. Olen siis valmis tekemään töitä niska limassa koska osaan vastata kysymykseen: miksi?.

Mietitäänkö PK-yrityksissä tarpeeksi vastausta kysymykseen: miksi?

Lähimuististani löytyy yksi asiakkaani, jonka web-sivuilla luki jotakuinkin näin: Varmistaaksemme korkean laadun toiminnassamme kysymme itseltämme jatkuvasti: miksi?. Tämän näkyi kyllä laadussa ja henkilöstökin tuntui olevan jossain määrin sitoutunutta. Yrityksen johto ei kuitenkaan kyennyt, myyntityöstäni huolimatta, päästämään irti vanhoista ajattelutavoista ja työpaikalla vallitsevasta kulttuurista. Tähän löytyy ainakin yksi mielenkiintoinen syy. Useimmat tapaamistani päättäjistä edustavat X-sukupolvea. X-sukupolvella kuvataan siis ihmistä joka on elänyt 80-luvulla ja aikuistunut joskus 90-luvulla. Tutkitusti X-sukupolvelle on tärkeää, että saa omistaa jotain itse. Se vaan tuntuu kivalta ja luonnolliselta.

Hyvä X-sukupolvi, kerätkää vaikka kuinka mahtava ja suuri kokoelma kotiinne, mutta älkää tuoko samaa kulttuuria työpaikoille. Se ei nimittäin enää kannata.

Olen 27-vuotias ja minulle ei ole tärkeää omistaa. Minulle riittää että asiat ovat saatavilla helposti ja nopeasti, jos niitä tarvitsen. Jos olisin yrittäjä, soveltaisin tätä ajattelua valtaosaan hankittavista tuotteista ja palveluista. Ainoana poikkeuksena tieto, jota en haluaisi muiden käsiin strategisista syistä.

Kun X-sukupolvi pyörittää bisnestä, törmään useasti johonkin mitä itse kutsun puuhastelukulttuuriksi.

Puuhastelu (halventava) = näpertelyä, askartelua.

Kokemus on siis osoittanut, että on olemassa valtava määrä PK-yrityksiä joissa puuhastellaan strategisesti hölmöjen asioiden parissa. Tehdään valtava määrä työtä joka ei tuota yhtään mitään. Aina välillä kuitenkin törmää menestyviin yrityksiin. Menestyvän yrityksessä ei ole puuhastelukulttuuria. Kaikki focus on ydintekemisessä ja sen kehittämisessä.

Seuraavan kerran kun aloitat päiväsi rutiinin omaisesti tehden samoja asioita kun aiempana vuonna. Niin kehoitan sinua pysähtymään hetkeksi ja kysymään itseltäsi: Miksi teen tätä? Jos et keksi vastausta niin kysy sitä itseltäsi, vertaiseltasi, esimieheltäsi tai alaiseltasi. Jos ette yhdessäkään keksi miten tekeminen tukee yhteistä missiotanne, niin suosittelen miettimään sen tekemisen ulkoistamista.

Mikäli se tekeminen liittyy ICT-alaan, niin kannattaa olla yhteydessä.

Mukavaa työviikkoa, Mikki Ylevä